Työhyvinvointi

Työhyvinvointi tarkoittaa sekä koettua myönteistä olotilaa työssä että niiden tekijöiden kokonaisuutta, joilla on merkitystä työhyvinvoinnin kannalta. Työhyvinvointi-käsite kehkeytyi 90-luvun lopulla. Se syntyi työkyky-käsitteen laajentumisen tarpeesta. Kun työturvallisuuden, työkyvyn ja työssä jaksamisen sisältöihin lisättiin pääkohdiksi johtaminen ja elämänhallinta (yksityinen elämänpiiri mukana), saatiin työhyvinvoinnin kokonaiskuva valmiiksi.

Vuonna 2009 julkaistiin yleiseurooppalainen työhyvinvoinnin määritelmä: ”Työhyvinvointi tarkoittaa turvallista,
terveellistä ja tuottavaa työtä, jota tekevät ammattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt hyvin johdetussa
organisaatiossa. Työ koetaan mielekkääksi ja palkitsevaksi. Työ tukee elämänhallintaa.”
Nykyisin työhyvinvoinnin pääkohdiksi nostetaan myös työyhteisön toimivuus ja vaikutusmahdollisuudet.

Työhyvinvointia ei mainita työlainsäädännössä. Työturvallisuuslain mukaan toimittaessa luodaan työhyvinvoinnin
perusta. Työhyvinvointia on perusteltua kehittää senkin jälkeen, kun toiminta on lain kannalta hyväksyttävällä tasolla
ja hallinnassa. Työssä onnistumisen kokemus luo lisää työhyvinvointia. Näin syntyy tuloksellisuuden kehittyvä kehä.

Fyysinen hyvinvointi


Fyysinen hyvinvointi vallitsee, kun työympäristö on terveellinen ja turvallinen liikkua ja suorittaa työtehtäviä. Kuormitus on kohtuullista toimintakykyyn nähden (korkeintaan puolet maksimikyvystä). Työympäristö ja työ mitoitetaan yksilöllisesti kunkin työntekijän mittojen mukaan. Kuormituksesta palautuminen on riittävää. Työntekijä tunnistaa kehossaan työympäristön haittoja ensin lievinä oireina. Kehon osat kipeytyvät tai limakalvot reagoivat. Joku asia on muuttunut ja se selvitetään viiveettä vaarojen arvioinnin avulla.  Fyysinen hyvinvointi vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin ja päinvastoin.

Psyykkinen hyvinvointi

Psyykkinen hyvinvointi vallitsee, kun työn henkiset vaatimukset ovat tasapainossa työntekijän voimavarojen kanssa. Työympäristön psyykkistä kuormitusta aiheuttavat tekijät on tunnistettu ja niiden haitalliset vaikutukset on ehkäisty riittävin toimenpitein. Työyhteisöllä on pelisäännöt ja se toimii joukkueena hyvin yhteen. Esimiehen ja työtovereiden tuki on aina saatavilla. Perehdyttäminen on osaamisen kulmakivi, jolla työyhteisön toimivuus varmistetaan.

Psykofyysinen kuormitusmalli

Psykofyysisen hyvinvoinnin perusta on työn hyvä hallinta. Työn vaativuuden kasvaessa tiedot, taidot ja kokemus auttavat selviämään vaikeistakin tilanteista. Osaaminen vapauttaa valitsemaan erilaisia ratkaisukeinoja ja muunteluun on myös valtuuksia (vaikutusmahdollisuudet työssä). Ponnistelu johtaa oppimiseen ja hyvinvointiin. Vaativissa tilanteissa työtovereiden ja esimiehen tuki on merkittävä osa työn hallintaa.


Jos työn hallinta on heikko ja työ liian vaativaa, johtaa tilanne ennen pitkää uupumiseen ja terveyshaittoihin.  Näin tapahtuu sekä fyysisen että psyykkisen kuormituksen osalta. Uupuminen on psykofyysinen olotila. Myös ns. henkisestä työstä uupuminen johtaa fyysiseen väsymiseen.